Etäkoulupäivä Sannan perheessä

Julkaistu 19 maaliskuu 2020

Etäkoulupäivä Sannan perheessä

Kaikki ei mene ihan niin kuin Strömsössä

Huh, mikä tilanne! Kuinka tästä kotiarjesta selviämme, menettämättä järkeämme ja terveyttämme? Netissä ja lehdissä – puhumattakaan somesta – pyörii kaiken näköisiä vinkkejä ja ideoita siitä, miltä etätyö- ja etäopiskelupäivän pitäisi näyttää. Meilläkin lapset saivat tehtäväkseen laatia omaa suunnitelmaa päivän kulusta; milloin tekee mitkäkin aineet, milloin pitää välituntia, liikkuu tai ulkoilee, puhumattakaan kaikista kotiaskareista ja astianpesukoneen tyhjennyksistä… Nyt torstaina on kolmas päivä meneillään, emmekä ole ihan siinä tilanteessa, että kehtaisin Facebookissa ylpeillä hienoista rutiineista ja ahkerista lapsista. Ensimmäisinä aamuina kaikki heräsivät laatimiensa aikataulujen mukaan, ehkä uutuuden viehätyksen voimalla, mutta tänään olikin jo paljon vaikeampaa nousta sängystä, käydä läpi Wilma-viestit ja aloittaa etäopiskelu, pukeutumisesta ja aamupalan pois siivoamisesta puhumattakaan.

 

Mutta yritämme kuitenkin, ja toivon ja uskon, että tästä karanteeninomaisesta tilanteesta opimmekin jotain. Ja onhan arki rauhoittunut huomattavasti. Yritän itse pitää kiinni jonkin näköisestä työajassa. Aloitan työpäiväni kirjoittamalla vanhanaikaiseen tapaan kynällä ja paperilla ne kolme asiaa, jotka ovat tärkeimmät työtehtävät kyseiselle päivälle. Työpäivän aikana käytän, parantaakseni tehokkuuttani, pomodorotekniikka, missä keskityn 25 minuutin ajan yhteen tehtävään lukematta meilejä tai antamatta muiden häiriötekijöiden varastaa fokustani. Tämän jälkeen pidän 5 minuutin mittaisen tauon, kunnes taas jatkan seuraavalla 25 mittaisella keskittyneellä työskentelytuokiolla. Tämä toimii minulla ajoittain, muutamissa fokusryppäissä, kunnes taas joku tarvitsee apua tai tukea joissain tehtävissä, tai pitää patistaa lapsia opiskelemaan pelaamisen sijaan.

 

Meillä on ennen ollut todella tarkat ruutuajat ja puhelimet ovat olleet lukittuina koulupäivän aikana. Nyt lapset tarvitsevat puhelimensa pitäessään yhteyttä opettajaansa. No, eiköhän me löydetä taas takaisin jonkin näköisiin sääntöihin myös ruutuajan käytössä. Yhdestä rutiinista en tosin anna periksi. Syömme kaikki lounaat ja illalliset yhdessä. Tämä on tietenkin ammattitautini, mutta nautin tästä suuresti. Laitan usein illalliselle isomman satsin, josta voimme lämmittää lounaaksi. Jonain päivinä tulee testattua ja kehitettyä jotain uusia reseptejä, joista asiakkaamme saavat tulevaisuudessa nauttia.

Toivottavasti kaikki löytävät omat hyvät tavat tässä uudessa tilanteessa ja toivon koko sydämelläni, että kaikki kanssayrittäjäni selviävät tästä tilanteesta.

 

Lisää julkaisuja